Kahvilasta kylän olohuoneeksi – Seon Juoru rakentaa elävää Mäntsälää
Yhden kesäkauden toimittuaan Seon Juorulla on vakiintunut asiakaskunta. Kesäksi torille vietiin kahvilakioski muiden käytettäväksi. Yläkerran parvella heitetään dartsin viikkokisoja ja siinä sivussa syntyi urheiluseura. Yrittäjien toimintaa kuvaa hyvin ajatus: kaikkea ei tarvitse odottaa valmiina, joskus kannattaa vain ryhtyä tuumasta toimeen ja kokeilla.
Nopeus ja ketteryys sekä vapaus tehdä ja toimia miellyttävät Mervi Pajulaa (ent. Skott) yrittäjyydessä eniten. Idearikkaana ja vauhdikkaana Mervi Mäntsälässä tunnetaankin. Uusin yritys on perheyritys Seon Juoru, joka on yhteinen hänen miehensä Juha Pajulan kanssa. Kahvila-ravintolalla näkee myös perheen nuorempia ja vähän vanhempia lapsia monipuolisissa puuhissa – yrittäjyys koskettaa koko perhettä miniää myöten.
Emma Kaattari, Venla Pajula ja Veeti Pajula
Kymmenen vuotias Venla Pajula vie kalusteita ulos, kerää astioita pöydistä ja harjoittelee kassalla aikuisen kanssa. Palkkaakin tulee, joskus rahana ja joskus herkkuina.
Seitsemän vuotias Veeti Pajula osaa luetella kesäaamujen tehtävälistan melko sujuvasti: valot päälle, pöydät kuntoon, mukit paikoilleen, vedet täyteen ja kukat kasteluun.
Kahvilasta on tullut lapsille pieni käytännön yrittäjyyskoulu. Kesällä työllä ja pullojen palauttamisella ansaittuja rahoja käytettiin yhteisellä retkellä Kouvolan Tykkimäellä, jossa lapset maksoivat ostoksiaan itse. Tarkoituksena oli opetella samalla rahankäyttöä ja hahmottaa, mitä asiat maksavat.
Venla Pajula on ehtinyt tehdä myös aika olennaisen huomion yrittäjyydestä: työ ei aina tapahdu aamukahdeksan ja iltapäiväneljän välillä. Asiakkaat ovat liikkeellä iltaisin ja viikonloppuisin, joten silloin on yrittäjänkin oltava paikalla. Toisaalta kahvila mahdollistaa sen, että lapset voivat tulla koulun jälkeen tekemään läksyjä ja syömään välipalaa, lisää Mervi.
Sää ajoi bussikahvilan sisätiloihin
Seon Juorun juuret ovat useampana kesänä Kirsikkapuistossa toimineessa bussikahvilassa. Vanhan bussin tunnelmasta pidettiin, mutta Suomen kesäsää osoittautui liiketoimintakumppaniksi, jonka kanssa neuvottelut olivat toisinaan hankalia. Sateella asiakkaat ja kannattavuus katosivat yhtä aikaa.
Siitä alkoi kypsyä ajatus pysyvästä vanhan ajan kahvilasta. Tilaa etsittiin nimenomaan keskustasta. Samalla piti ratkaista toinenkin vaatimus. Pajuloiden takkahuoneessa kokoontui darts-porukka ja harrastukselle haluttiin paikka myös uudessa yrityksessä. Keskuskadulta löytyneessä tilassa on yläkerta, joka sopi tarkoitukseen loistavasti.
Ratkaisu kertoo Pajuloiden yrittämisen tavasta. Valmista konseptia ei kopioitu, vaan paikka rakennettiin asioista, joista itse pidettiin ja joille huomattiin olevan kysyntää. Tässä kohtaa voisi todeta: Utelias yrittäjä ei tieltä eksy.
Seon Juorun ovesta sisään astuva ymmärtää nopeasti, ettei kyse ole aivan tavanomaisesta kahvilasta. Sisustus vie 1960- ja 70-luvuille. Ryijyillä, matoilla, astioilla ja koriste-esineillä on omat historiansa. Tavaraa on kerätty kirpputoreilta, kuolinpesistä ja lahjoituksina, ja nykyisin myös asiakkaat tuovat niitä lisää. Joku tunnistaa vanhan esineen, toinen muistaa, millainen rakennus oli vuosikymmeniä sitten.
Joskus asiakas pysähtyy kynnykselle ja toteaa: ihan kuin olisi tullut mummolaan.
Se sopii Pajuloille oikein hyvin. Tavoitteena olikin tehdä paikasta kiireetön, värikäs ja vähän kuin kylän yhteinen olohuone.
Juha ja Mervi Pajula
Harrastuksesta seuratoimintaa ja liigakisoja
Darts-toiminnan alkuperäinen suunnitelma oli vaatimaton. Juha Pajula kysyi, voisivatko Nino Skott ja Miika Peltola tulla vetämään viikkokisoja. Aluksi seurasta ei puhuttu mitään. Ajateltiin vain, että muutama paikallinen tulisi pelaamaan.
Pelaajia tulikin enemmän. Kolme suunniteltua taulua ei riittänyt, joten niitä hankittiin kaksi lisää. Pian harrastajilta alettiin kysellä kiinnostusta oman seuran perustamiseen ja suunnitelma ”ehkä joskus syksyllä” muuttui nopeasti toiminnaksi ja nyt seuran pelaajia heittää 3-divarissa.
Nimessä on Pajuloiden huumoria. Kun yläkerran darts-paikka nimettiin Ylityöksi, kotiin soittavalle puolisolle saattoi todeta täysin rehellisesti olevansa ”ylitöissä”. Nimi jäi elämään ja luonnollisesti siitä tuli seuran nimi Ylityö DC (Darts Club).
Yläkerran dartstaulut
Sekä kisoihin osallistumista että seuratoimintaan liittymisen kynnystä halutaan pitää matalana. Nino ja Miika kertovat, että monelle vaikeinta on tulla ensimmäisen kerran: osa pelkää, ettei osaa laskea pisteitä tai käyttää järjestelmää. Ehkä ajatellaan myös että kaikki muut ovat pro-pelaajia.
”Näin ei ole. Yhdessä lasketaan, yhdessä neuvotaan ja jos menee väärin, niin ei haittaa,” Nino ja Miika vakuuttavat yhteen ääneen.
Se on aika hyvä kuvaus darts-yhteisöstä muutenkin. Darts on houkutellut Seon Juoruun pelaajia myös Mäntsälän ulkopuolelta ja seura on verkostoitunut muiden paikkakuntien harrastajien kanssa. Nino ja Miika eivät kuvaa muita seuroja kilpailijoiksi, vaan ajatuksena on viedä lajia yhdessä eteenpäin.
Tismalleen sama ajatus toistuu Pajuloiden puheessa yrittäjyydestä.
Naapuriyrittäjä ei ole vihollinen
Mervi Pajula ei oikein lämpene ajatukselle, että paikallisia yrittäjiä pitäisi katsella ensisijaisesti kilpailijoina.
Pienissä yrityksissä ihmiset ja palvelut ovat erilaisia, vaikka toimiala olisi sama, on jokainen yritys omanlaisensa persoona. Mitä enemmän toimijoita tekee yhdessä, sitä enemmän vaihtoehtoja kuntalaisilla on ja sitä enemmän ihmisiä saadaan liikkeelle.
Juha Pajula huomauttaa samalla, ettei näkyvyyteen aina tarvita ”massarahaa”. Esimerkiksi yrittäjien yhteinen virpomistapahtuma tuo ihmisiä liikkeelle ja samalla tutuksi tulee yrityksiä, joita kaikki eivät aiemmin tunteneet.
Vielä konkreettisemmin verkoston tuki ja vahvuus näkyy silloin, kun jokin menee pieleen.
”Jos laite rikkoutuu, voin soittaa paikalliselle asentajalle. Tai kun isoon tilaukseen tarvitaan lisää astioita, niitä voi lainata toiselta ravintoloitsijalta. Ja jos jokin raaka-aine loppuu juuri ennen lounasta, apua voi pyytää toiselta yrittäjältä”, Mervi kertoo omista kokemuksistaan.
”Jos kysyy, niin uskon että aina autetaan”, Mervi kiteyttää.
Juuri tällainen arkinen yhteistyö tekee näkyväksi millaista yrittäjyys Mäntsälässä on.
Jos torilla ei ole kahvilaa, viedään sinne sellainen
Ehkä kaikkein parhaiten Pajuloiden yhteisöllistä toimintatapaa kuvaa viime kesän torikahvila.
Torille viety kevyt kahvila annettiin yhdistysten, seurojen, joukkueiden ja muiden toimijoiden käyttöön. Paikkaa käyttivät muun muassa urheilujoukkueet, nuoret yrittäjänalut ja päiväkoti. Valmiina olivat jääkaappi ja kahvinkeitin, joten myyjien tarvitsi tuoda lähinnä omat tuotteensa.
Mervi Pajula pukee motivaation sanoiksi tavalla, josta voisi melkein tehdä keskustan kehittämisen moton:
”Nyt pitää lopettaa se valitus ja alkaa toimimaan.”
Ajatus ei tarkoita, että kaiken pitäisi olla yrittäjien vastuulla. Päinvastoin kyse on siitä, mitä voi syntyä, kun kunta, yrittäjät, seurat, yhdistykset ja asukkaat kukin tekevät oman osansa.
Torikokeilussa yhteistyö kunnan kanssa sai Pajuloilta vahvan kiitoksen. Käytännön asioista pystyttiin sopimaan joustavasti ja soittamalla.
Se on esimerkki myös siitä, mitä Mäntsälä lupaa yrityksilleen: henkilökohtaisia yhteyksiä sekä sujuvaa ja joustavaa yhteistyötä kuntakonsernin kanssa.
Elävä keskusta tehdään toistamalla
Kun Pajuloilta kysyy, mitä Mäntsälän keskustasta löytyy, lista alkaa lopulta venyä.
Palvelut sijaitsevat lähellä toisiaan. Keskustassa ovat kirjasto, monitoimitalo ja urheilupaikkoja, uusimpina skeittiparkki ja ulkokuntosali, lisäksi jokirannan kunnostus saa kiitosta. Kehittämistoiveena Mervi nostaa esiin esimerkiksi monipuolisen leikkipuiston, joka voisi tuoda keskustaan lisää ihmisiä.
Mutta ehkä tärkein keskustan kehittämisidea ei olekaan uusi rakennus tai suuri investointi.
Se on toisto.
Mervi muistuttaa, että ihmisten pitää oppia tapahtumiin. Ensimmäinen kerta ei välttämättä vielä tee perinnettä. Kun sama asia järjestetään uudelleen ja uudelleen, ihmiset alkavat odottaa sitä. Siksi keskustan elävöittäminen vaatii tekijöiltä myös sitoutumista.
Entä jos vain kokeiltaisiin?
Puolessa vuodessa Seon Juoru saavutti Pajuloiden mukaan sen, mitä oli tavoitteena saavuttaa kahdessa vuodessa. Onnistumisen taustalta löytyy hyvää yhteistyötä, rohkeutta, kokeilunhalua ja iloisia asiakkaita.
Kun Mervi Pajulalta kysyy neuvoa Mäntsälässä yrittäjyyttä harkitsevalle, vastaus on mutkaton:
”Jos sulla on semmoinen hyvä ja selkeä idea ja visio ja sä uskot siihen itse, niin ehdottomasti.”
Perään tulee toinen neuvo: verkostoidu ja kysele.
Juha Pajula täydentää yhdellä sanalla: rohkeutta.
Siinä kiteytyy oikeastaan koko Seon Juorun tarina. Bussikahvilasta tuli kivijalkakahvila. Takkahuoneen dartsista kasvoi urheiluseura. Torille vietiin kahvila muiden käyttöön. Lapset oppivat työntekoa, talouden hallintaa ja omien unelmien toteuttamista tekemällä.
Kun hyvä idea tulee vastaan, kaikkea ei tarvitse suunnitella loppuun asti. Joskus kannattaa olla utelias, koota ihmiset yhteen ja kysyä: miksi ei?
Sillä tavalla syntyy myös Mäntsälä, joka jää mieleen.
Kirjoittaja
